WUSVturistin toimintaprosessi toistuu saman kaavan mukaan vuosi toisensa
perään, pois lukien ensimmäinen WUSV-kokemus.
Itseni kohdalla se oli vuonna 2000 Belgian Wavressa. Lähdin sinne hyvin
impulsiivisella päätöksellä ja omalla autolla. Silloin ei ollut internetin
ihanuutta, eikä Googlen tuomia mahdollisuuksia vaikkapa lentojen, hotellien ja
alueen lähipalveluiden suhteen. Autoliiton automatkailun kautta puhelin kouraan
ja tekemään hotelli- ja matkavarauksia. Mutta siitä se sitten lähti.
Auto on nyttemmin jäänyt kotiin ja matkat taittuvat lentämällä, junalla
tai vuokra-autolla. Tässä kohtaa vuotta on ollut yleensä täsmällinen tieto
matka-ajankohdasta, hotellista, lentoaikatauluista ja matkaseurasta. Alkuun
hotellivaraukset tuli tehtyä puhelimitse, koska seuraavan vuoden järjestäjämaan
ständiltä sai tietoa hotelleista ja lento-/junavaraukset matkatoimistosta.
Onneksi elimme 2000-luvun alussa jo internetin, EU:n ja Euron tulemisen
aikaa. Tiedon saanti ja matkustaminen ovat helpottuneet ja sen myötä
kisaturistina on voinut paremmin keskittyä vain olennaiseen, kilpailuun
itseensä. Ja onhan niitä kilpailuja tullut koluttua sellaisissakin maissa,
joihin en todennäköisesti muuten tulisi lähteneeksi.
Suomi on pieni maa ja myös koiraurheilua harrastavien määrä suhteellisen
pieni. Saksanpaimenkoirien osalta määrä pienenee edelleen. Saksanpaimenkoirien
karsintatilaisuutena toimii Suomessa SPL SM, josta valitaan ennalta
määriteltyjen kriteerien perusteella maksimissaan viiden hengen joukkue edustamaan
Suomea. Kilpailu järjestetään noin neljä viikkoa ennen kyseisen vuoden WUSVia.
MM-joukkue on jo jotain konkreettista. Joukkueen jäsenet ovat tuttuja,
kavereita ja ystäviä. Heidän puolestaan jännittäminen kuuluu asiaan. Myös
heidän mahdollisuuksiensa spekuloiminen erilaisilla keskustelupalstoilla ja Facebookissa
kuuluu asiaan. Mielenkiintoista on ollut havaita, että joukkueen valikoitumisen
jälkeen kaikille toivotaan onnistumista. Kaikkien menestyminen on
samanarvoista.
Kisoissa Suomi pärjää ja henkilökohtaisilla onnistumisilla
siniristilipun värit vain kirkastuvat. Suomi-katsomo lienee maailmalla jo
instituutio. Suomalaiset kannustavat yhtenä rintamana lippujensa kanssa
jokaista suoritusta kellon aikaan katsomatta. Kaikkien yhtäläinen kannustaminen
on pantu merkille, siitä on otettu esimerkkiä ja kilpailut ovat saaneet
todellisen maaotteluhengen.
Kilpailusta huolimatta hyviä suorituksia arvostetaan ja arvostus
halutaan näyttää ja osoittaa. Oli suorittaja kuka tahansa ja mistä maasta
tahansa. Maukkainta suolaa kilpailun näkökulmasta on silloin, kun
henkilökohtainen ja joukkuemestaruus ratkeavat vasta aivan kilpailumaratonin
kalkkiviivoilla.
Tänä vuonna kaikki on toisin.
Kilpailujen seuraaminen tapahtuu kulissien takana. Ei halpojen lentojen
tai hotelliarvosteluiden metsästystä netistä. Ei arvuuttelua puitteista,
jälkipelloista, maalimiehistä tai kisaturistien ryhmästä. Tänä vuonna on
takaisin maksun aika. Haluamme jakaa kaikille näiden järjestelyiden myötä oman
kiitoksemme kaikille niille järjestäjämaille, joiden kilpailuja olemme olleet
seuraamassa. Haluamme tehdä tästä unohtumattoman kokemuksen niin katsojille
kuin kilpailijoille. Puitteet ovat parasta mitä Suomessa voimme tarjota. Tätä
kirjoittaessani järjestelyt etenevät kovaa vauhtia kohti syyskuuta. Silloin
esirippu aukeaa ja WUSV 2015 on valmis maailmalle!
Hannele Koivu
Kirjoittaja on saksanpaimenkoira- ja
koiraurheiluihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti