Creating dog’s physical condition, where to draw a line?

In dog skiing, a dog should be able to pull 15 kilometers as fast as possible from the beginning to the finish line. This demands excellent physical condition and good motivation from a dog. The exercise lasts about thirty minutes and it should not be, as a physical exercise, very demanding for German shorthaired pointer that runs several of hours during a hunting day.
So naturally a dog is capable of working for this lenght. And as we practice our dogs regularly a year round, it should not be a problem on a competition ski track. How to get the dog pass the length as fast as possible since it should not be a question of its qualities by nature? Speed and strength affect, of course, how fast the dog proceeds and how hard it pulls, for example, on an up-hill. These parts are easy to develop with different kinds of training methods.
As physical qualities are in order, we can move on to the most important one, the mental strength.
Once competing with only one dog, it doesn’t have a buddy next to it to encourage running but the dog must work with its own will as hard as possible. We believe this mental strength is developed during each and every practice during the year. This does not mean that one single bad training ruins dog’s motivation.
However, we plan the training so that dog is always well motivated, even though we were doing a practice to maintain the basic condition in which the dog runs free. It is frustrating to watch if a dog just walks along when it’s possible to run free. That is why we vary different kinds of walking grounds and speed, also on these trainings. That is the way dog’s condition can be improved as desired. For a hunting dog it is easy to add more speed just by walking on an area with a lot of interesting smells. It may be a bit more challenging to get speed with a working-dog. But at least with our working dogs it was easy to make them run with a mountain bike on different kind of grounds and increase the speed every now and then.
The same applies in pulling trainings. Those are planned with enough complexity and suitable for the existing condition so that the dog has the best possible motivation in each training.
When making too long and too often trainings for basic condition the only thing we achieve is a dog to work with the minimum effort. Its body gets used to work easier.
This is comparable with a human being that is practicing for a marathon with nothing but long and consistent speed exercises. Human body gets used to long-term exercise but the same time speeding qualities suffer. When doing pulling practices this is even more important. The dog learns with over long distances that it is working a long period of time and begins to slow down its efforts right from the beginning. Also too monotonous exercise decreases dog’s motivation. These are examples in cases in which a young dog runs really well but as the dog gets older the results become poorer and poorer.
Mental spirit is the engine for power working
The example dog before is working well for the entire competition but its speeding qualities have become poorer along with practices, partly because of physical and partly because of the mental issues.
Another example on dog’s mental side can be seen if a dog is taught to chase another dog. This is natural to a dog since it has existing hunting-/pray-drive. This is an effective method to get a dog working really hard and occasionally it works just fine. The hidden risk is that the dog gets satisfied once it catches the dog it chases and afterwards quits good working. A dog doesn’t chase a rabbit in the woods because of a desire to pass it.
If a dog has been taught to chase another dog you cannot proceed from the passing situation and the complete competition may be ruined. This is perhaps the most common problem; a dog requires a bait to make the best effort and very often it was trained to do so on purpose. A result can be really good if a dog gets a perfect start place. As the next in front has been passed there will be another one to chase and that makes a dog excited and continue with the full speed.
But, if you are not lucky and you are the first on a track or if dog gets satisfied to catch just the one in front of it, it may just as well stop and start eating the snow. Passing the finish line is a lot slower. It is very important for us that our dogs are taught to get the reward after the finish line and that the dog wants to run there as fast as possible regardless what comes along.
As a conclusion, in this sport a dog is usually not trained for over condition but dog learns to control its speed accordingly to the trainings.
For winter sports building the condition and strength for competitions begins during the summer with long basic condition exercises and swimming. As the weather gets cooler, there are pulling exercises 1-2 times and high speed running with the handler either by bicycle or kick-bike. We prepare endurance, strength and speed.
For the major competitions during the off snow-season trainings get slightly easier for the competition performances. After the competitions, we go back to the basic condition and follow the weather to start winter pulling trainings in which the pulling distance gets longer. Power trainings are not forgotten.
As major on snow competitions get closer the basic condition trainings are done and also free running trainings are shorter, mostly for recovery after hard pulling trainings.
For example in January we may have 3-4 times a week pulling trainings so that they are all different and that the pulling length is about 10 kilometers. Additional to this we may do a few free running exercises that last less than an hour.
Physical over condition turns easily into mental over condition. How to observe these boundaries is in dog’s everyday doings. Especially in pulling exercises you can notice that dog gives up and the speed drops remarkably. Or dog loses its interest totally and it stops.
These are moments to avoid and the practicing should be in such progress that the dog is capable of working at full speed for the whole way. Adding distance little by little is the key for success, in which the dog keeps the whole way a consistent speed and has given its everything after the finish line.
Also complexity in pulling trainings maintains dog’s interest. Also rest increases dogs will to run even harder the day after and gives its everything on a track. Too much of training eats up dog’s motivation that can be seen in a physical performance.
Our dogs’ performance lasts 20-40 minutes that we want them to go as fast as they physically can. Because of that we do not want to make a pull in an exercise that takes longer than that. It is very rare that we make an exercise that is even close to a competition length performance, but the desired endurance is built on pieces that come together in a competition.
There are dogs we know in sleddog competitions that could easily maintain a high speed the 30 kilometers, but the speed is not high enough to make the podium for 10 kilometers. In practices we teach the dog what are the lengths we want him to work. That is the reason we do not make a over length distances.

Kati Mansikkasalo-Jurvelin and Vesa-Pekka Jurvelin

Vesa-Pekka is four times world champion in sleddogskiing 2013 and his wife Kati is bikejoring world champion in 2013. More of these authors behind the link.
 
http://www.arcticsleddog.com/

Koiran kunnon luominen, mistä tunnistan rajat?

Koirahiihdossa koiran tulisi jaksaa vetää 15 km mahdollisimman lujaa alusta loppuun asti. Tämä vaatii koiralta rautaista kuntoa ja hyvää työmotivaatiota. Suoritus kestää noin puoli tuntia, eikä sen pitäisi olla fyysisesti kovinkaan kova suoritus saksanseisojalle, joka metsästyspäivän aikana juoksee useita tunteja.
Luontaisesti koira siis pystyy työskentelemään tämän matkan. Ja kun koiriamme treenataan säännöllisesti ympäri vuoden, sen ei pitäisi olla ongelma kilpaladullakaan. Miten koira saadaan menemään matka mahdollisimman nopeasti, kun se ei pitäisi olla luontaisista ominaisuuksista kiinni. Nopeus ja voima vaikuttavat tietysti siihen, kuinka nopeasti koira etenee ja kuinka lujaa se vetää esimerkiksi ylämäessä. Näitä osa-alueita on helppo kehittää erityylisillä harjoituksilla.
Kun fyysiset ominaisuudet on saatu kuntoon, voidaan siirtyä siihen ehkä tärkeimpään eli henkiseen vahvuuteen.
Kun kilpaillaan yhden koiran kanssa, koiralla ei ole kaveria vieressä, joka innostaa juoksemaan, vaan koiran tulee työskennellä omasta tahdosta mahdollisimman kovaa. Mielestämme tämä henkinen vahvuus rakennetaan jokaisessa treenissä vuoden aikana. Tämä ei tarkoita, että yksittäinen huono treeni pilaa koiran motivaation.
Suunnittelemme treenit kuitenkin siten, että koiralla on aina hyvä työmotivaatio, vaikka olisimme peruskuntoa ylläpitävällä lenkillä, jossa koira saa juosta vapaana. On harmittavaa katsoa, jos koira vain kävelee mukana, kun olemme irtolenkillä. Tämän vuoksi myös nämä lenkkeilyt tehdään monipuolisesti maastoa ja vauhteja vaihtelemalla. Näin saadaan koiran kuntoa kasvatettua halutulla tavalla. Metsästyskoiralle vauhtia metsässä saadaan helposti, kun liikutaan alueella jossa on jotain mielenkiintoisia hajuja. Palveluskoirarotuisen koiran kanssa vauhdin saanti voi olla haasteellisempaa. Mutta ainakin meillä palveluskoiran kanssa oli helppo tehdä maastopyörälenkkejä erilaisissa maastoissa saaden niillä välistä vauhtia nostettua. Sama asia tulee huomioida vetotreeneissäkin. Ne suunnitellaan monipuolisiksi ja kuntoon nähden sopiviksi, että koirilla on paras mahdollinen motivaatio jokaisessa treenissä.
Liian pitkillä ja usein tehdyillä peruskuntolenkeillä saadaan koira tekemään töitä säästeliäästi, mikä näitä lenkkejä tehdään ainoana kunnon kasvatuslenkkinä. Sen kroppa tottuu menemään rauhallisemmin.
Tätä voisi verrata ihmiseen, joka treenaa säännöllisesti maratonille tekemällä aina pitkiä tasavauhtisia lenkkejä. Elimistö tottuu menemään pitkää matkaa, mutta samalla nopeusominaisuudet kärsivät. Vetotreeneissä tämä on vielä tarkempaa. Ylipitkillä matkoilla koiraa oppii siihen, että mennään pitkä matka, ja se voi alkaa säästellä itseään heti alusta asti. Myös liian yksipuolinen treeni vähentää koiran motivaatiota. Nämä esimerkit tulevat hyvin esiin tapauksissa, joissa koira kulkee nuorena todella hyvin, mutta kun ikää tulee lisää, niin koiran tuloskäyrä on koko ajan laskeva.
Mielen virkeys on tehoilla toimimisen moottori.
Edellä olevan esimerkin koira siis työskentelee hyvin koko kilpailun, mutta nopeusominaisuudet ovat heikentyneet treenien myötä, osittain fyysisistä ja osittain henkisistä asioista johtuen.
Toinen esimerkki koiran henkisestä puolesta näyttäytyy, kun koira opetetaan vetämään ajamalla takaa toista koiraa. Tämä on tietysti koiralle luontaista, kun sillä on metsästys-/saalistusvietti olemassa. Tämä on tehokas keino saada koira tekemään todella lujaa töitä ja saattaa joskus toimiakin hyvin. Siinä on vain iso riski, että koiralle riittää, kun se saa jahtaamansa toisen koiran kiinni, eikä sen jälkeen enää työskentele hyvin. Ei koira metsässäkään ota esimerkiksi jänistä kiinni siksi, että se haluaa ohittaa sen.
Jos koira on siis opetettu jahtaamaan toista koiraa, niin ohitustilanteista ei päästä jatkamaan, ja koko kilpailusuoritus voi mennä pilalle. Tämä on ehkä se yleisin ongelma; koira tarvitsee syötin eteensä, jotta se antaa itsestään kaikkensa ja se on monesti myös tarkoituksella opetettua. Tulos voikin olla todella hyvä, jos saa täydellisen lähtöpaikan. Kun yksi edessä menevä on saatu kiinni, niin edessä on vielä toinenkin jahdattava, joka saa koiran innostumaan ja jatkamaan vielä täysillä.
Mutta, jos käy huono tuuri, ja joutuu ensimmäisenä ladulle, tai jos koiralle riittää, että edessä menevä on saatu kiinni, voi se palkinnoksi vaikkapa pysähtyä syömään lunta ladulle. Maaliin pääseminen onkin sitten jo hitaampaa. Meille on aina ollut tärkeää, että koiralle opetetaan palkinnon olevan maalissa ja, että koira haluaa juosta sinne mahdollisimman nopeasti välittämättä siitä mitä matkalla tulee vastaan.
Yhteenvetona voisi todeta, että koiraa tässä lajissa ei yleensä treenata ylikuntoon vaan koira oppii säätelemään vauhtinsa sen mukaan miten treenataan.
Talviurheilussa koirille aletaan tehdä kilpailukuntoa kesällä pitkää peruskuntolenkkiä ja voimaan esimerkiksi uimalla. Kelien viiletessä metsälenkkien rinnalle tulee vetoja 1-2 kertaa viikossa sekä vauhdikasta juoksemista omistajan rinnalla joko pyöräillen tai potkupyöräilen. Tehdään kestävyyttä, voimaa ja vauhtia.
Sulanmaan arvokisojen aikaa treeni vähän kevenee kisasuorituksia varten. Arvokisojen jälkeen palataan tekemään peruskuntoa, ja kelien salliessa aletaan talviset vetotreenit, joissa vetomatkaa kasvatetaan. Voimatreenejä ei unohdeta.
Talven arvokisojen lähestyessä peruskuntolenkit loppuvat ja myös vapaat juoksutuslenkit ovat lyhempiä, usein palauttavia rankkojen vetotreenien jälkeen.
Esimerkiksi tammikuussa meillä voi olla 3-4 kertaa viikossa vetotreenejä, joissa jokainen treeni oli erilainen, kuitenkin niin, että vetomatkaa tuli noin 10 km. Tämän lisäksi saatetaan tehdä muuta vapaa juoksulenkki joiden oli kesto alle tunnin.
Fyysinen ylikunto siis kääntyy helposti henkisen ylikunnon puolelle. Se miten nämä rajat havaitaan, on koiran päivittäisessä tekemisessä. Varsinkin vetotreeneissä voi huomata, että koira antaa periksi ja vauhti tippuu huomattavasti. Tai koiralla loppuu kokonaan mielenkiinto ja se pysähtyy.
Näitä tilanteita tulisi tietysti välttää ja harjoittelu tulisi rakentaa nousujohteisesti niin, että koira pystyy työskentelemään täysillä koko matkan. Pikku hiljaa matkaa lisäämällä päästään tulokseen, jossa koira pitää koko matkan lähes saman vauhdin ja on maalissa antanut kaikkensa.
Myös monipuolisuus vetotreeneissä pitää koiran mielenkiinnon yllä. Myös lepo kasvattaa koiran intoa juosta seuraavana päivänä entistä kovempaa ja antamaan itsestä kaikkensa ladulle. Liika treenaaminen syö koiran motivaation, joka näkyy fyysisessä suorittamisessa.
Meidän kisakoirille suoritus on sen 20 – 40 minuuttia, joka niiden halutaan menevän niin lujaa kuin fyysisesti kykenevät. Tämän takia meidän ei kannata tehdä treeneissäkään yli tuon menevää vetoa. Harvemmin teemme yhtenäisesti edes tuollaista täyskisa-aikaista treeniä, vaan haluttu kestävyys tehdään palasista jotka sitten kisatilanteessa yhdistyvät.
Koirahiihtokisoissa muutamilla tutuilla on koiria jotka menisivät samaa vauhtia varmasti vaikka sen 30 km, mutta se vauhtipa ei riitä kärkeen 10 kilometrin vauhdilla. Treeneissä opetamme koiralle millaisia matkoja haluamme sen työskentelevän. Siksi pitäydymme ylipitkistä matkoista.

Kati Mansikkasalo-Jurvelin ja Vesa-Pekka Jurvelin
 
Kirjoittajista Vesku on nelinkertainen maailmanmestari valjakkohiihdosta ja hänen vaimonsa Kati on koirapyöräilyn maailmanmestari.
Kirjoittajista enemmän alla olevan linkin kautta
http://www.arcticsleddog.com/