Suojelukoira elämäntapana

Meidän suojeluryhmässä on noin 10-15 aktiivista ihmistä jotka yhdessä rakentavat koko ryhmän ohjaajia ja koiria huipulle. Tässä ryhmässä ei enää voi puhua pelkästä harrastuksesta, vaan kyse on enemmän tai vähemmän elämäntavasta. Me kaikki tähtäämme (arvo)kilpailuihin. Kaikki vapaa aika menee pääasiassa koirien parissa puuhaillessa. Keskitymme koirien treenaamiseen niin täysillä, mikä tekee niin sanotusta harrastamisesta joskus aika raskasta, mutta kun onnistumisia tulee, niistä saa taas uutta voimaa.

Koiran treenaamisessa melkeinpä tärkeintä on saada ohjaaja oppimaan ohjaamista ja lukemaan koiraansa. Kun meistä kaikki kuitenkin tähtäävät niihin kisoihin, niin myös iso osa harjoittelua on ohjaajan harjoittamista; kuinka ohjaat koiran hyvin kisoissa, tuot sen parhaat puolet esiin ja häivytät huonot. 

Kuinka valmistaudut kisoihin? 

Minkälaisia harjoituksia pitää tehdä ennen kisoja? 

Miten valmistat koiran odotusaikana? 

Kuinka ohjaat koiran eleettömästi mutta kokoajan tuntien koiran tilan?

Hyvä ohjaaja osaa auttaa, kun koira sitä tarvitsee. Hän ennakoi tilanteita lukemalla koko ajan koiraansa eikä vaan keskity omaan jännitykseensä.

Meidän treeni-ilta alkaa tottelevaisuuden tekemisellä. Kaikilla meillä on oma "oikea kätensä", joka valvoo tekemistä ja auttaa kaikessa ja tietää kyseisen koirakon niin hyvin, että tekeminen sujuu melkeinpä ilman puheita.

Yhteistyön pitää olla sujuvaa, mutta luottamus "oikeaan käteen" on kaiken A ja O. Ongelmia ratkotaan yhdessä ja kehitystä seurataan tarkasti.  Meillä toisen onnistuminen on melkeinpä yhtä palkitsevaa kuin oma onnistuminenkin. Se johtuu siitä, että kaikki osallistuu apuohjaajan ohella jollain lailla kaikkien treeneihin. Kaikki tuntevat ja tietävät toistensa koirat, joten apuna voi olla väliaikaisesti joku muukin, jos oma appari ei ole jostain syystä paikalla.

Harjoitus kertoja tulee noin viisi viikossa. Kesällä vielä jäljet päälle! Sitoutuminen on todella tärkeää jotta edistymistä tapahtuisi.

Takapakkeja tulee tasaisin väliajoin. Silloin pureudumme yhdessä ongelmaan ja keksimme poispääsyn ongelmasta. Siihen voi kyllä kulua aikaa, vaivaa sekä epätoivoakin, mutta kun on osaavia ihmisiä ympärillä, niin aina jotain keksitään, jotta ongelma ainakin pienenisi.

Suojelutreeneissä kaikki auttavat kaikkien harjoituksissa. Joillain on omat vakiapparit, jotka ovat melkeinpä kaikissa harjoituksissa mukana ja apuna. Maalimies on kuitenkin avainasemassa. Hän tekee ratkaisut joihin me muut luotamme. Maalimiehen ja ohjaajan välillä pitää olla todella suuri luottamus puolin ja toisin jotta tuloksia saadaan.Harjoituksia suunnitellaan yhdessä ja niistä pitää pystyä keskustelemaan rakentavasti.

Tässäkin on ohjaajan ohjaaminen tärkeää, sillä ohjaan on pystyttävä hoitamaan myös oma tonttinsa hyvin. Ohjaajan pitää tehdä paljon töitä ja sekä rakentaa tekniset valmiudet koiralle, jotta maalimies voi keskittyä enemmän koiran tekemiseen kuin ohjaajan opastamiseen.

Maalimiehet tuntevat koiran ja tietävät niille parhaan harjoitustavan ja etenemistahdin.Yhteistyön pitää olla saumatonta. Meillä kyllä on todella osaavat ja ammattitaitoiset maalimiehet joiden kanssa on ilo työstää koiria. 

Maalimiehet myös antavat itsestään 100 % koirakolle, ja tekevät kaikkensa jotta saadaan koirasta ne parhaat puolet esiin. Kisojen lähestyessä keskitytään sen hetkisiin "ongelmiin" (jos niitä on), ja harjoitustahtia joko kiristetään tai höllätään - tapauskohtaisesti.

Tätä tehdään RAKKAUDESTA koiraurheiluun ja saksanpaimenkoiraan <3

Kati Saine

Kirjoittaja harjoittelee SPL Kotkan alaosastossa, jossa harjoittelevat myös
kokeneita MM-kävijöitä, kuten ryhmän maalimiehet Teemu Parviainen, Tommi
Vanhala sekä monta voittajakoirakkoa tehnyt Timo Helynen. SPL Kotkan
alaosastosta Suomea edustamassa ovat olleeet MM-kisoissa edustamassa myös Harriet Läike, Pekka Kuitunen sekä Susanna Tunturi ja Elina Ämmälä (belgianpaimenkoirien MM-kisoissa)