Helmutin ja Hankin tarina

DSH-Spezial: Helmut, vielä kerran sydämelliset onnittelut hattutempustasi. Me haastattelimme sinua ensimmäisen WUSV-voitosi jälkeen 2012. Viimeinen kysymykseni oli tuolloin, aiotko kilpailla Hankilla myös seuraavana vuonna? Vastauksesi oli ” Kyllä, haluan puolustaa Hankin kanssa titteliäni vielä vuosina 2013 ja 2014.” Se on sinulta todellakin onnistunut. Voiko sellaista suunnitella etukäteen?

Helmut Huber: Ei tietenkään. Ei voi koskaan laskea sen varaan, että voittaa, mutta mestaruuttaan voi puolustaa. Mutta voittoon olen uskonut, koska koira on tehnyt tasaisia suorituksia. Aina! Mutta ennakolta ei voi nähdä, mihin sijoitukseen se riittää.

DSH-Spezial: Hankin suoritusten tasaisuus on vaikuttavaa. Sen huomaa todella, kun vertailee tuloksianne. Olet ohjannut Hankia 15x valtakunnallisissa kisoissa BSPssä, WUSVssä, Landesgruppe-tasolla ja 7-Länderkampfissa. Olet voittanut 11 kertaa, kaksi kertaa hopealla. Onko voittamisesta tullut teille rutiinia ja oletko mielestäsi vielä uskottava?

Helmut Huber: Kyllä tämä on omasta mielestänikin ihan hullua. Luulen että Hankin ennätystä ei enää koskaan voi kukaan koira parantaa. Ei yksikään, kun en itsekään meinaa uskoa tätä. En ajatellut, että koira ylipäätään voi saavuttaa tällaista. Mutta niin se vaan on ja olen siitä tietysti iloinen.

DSH-Spezial: Tuleeko voittamisesta muutaman tittelin jälkeen helpompaa, koska pystyy arvioimaan koiran paremmin?

Helmut Huber: Ei, se on aina uusi haaste. Koiralle on ihan sama voittaako se vai ei. Eihän se sitä tiedä. Mutta tietenkin koira oppii ajan kanssa ja kerää kokemusta. Minulle on aina ollut jännittävää, pystynkö motivoimaan koiran kerrasta toiseen niin, että se pystyy tekemään parhaan mahdollisen suorituksensa. Tämä on onnistunut minulta aina ja olen ylpeä, että koirani on pysynyt niin hyvänä.

DSH-Spezial: Voitko kertoa esimerkin, mitä teit tänä vuonna erilailla kuin aikasempina vuosina?

Helmut Huber: Esimerkiksi jäljellä olen käyttänyt aina ennen ruokaa motivaationa. Jonkin aikaa piilotin filmipurkkeja. Tänä vuonna olen palkinnut Hankin pallolla esineellä. Olen antanut pallon sille esineellä, kehunut ja silittänyt ja se on saanut nälvää palloa hetken. Sen pitää kuitenkin pysyä maaassa. Sitten olen ottanut pallon pois ja jatkanut.

DSH-Spezial: Itseasiassa sinulla oli sama arpaonni kuin viime vuonna. Myös 2014 sinun piti suorittaa suojelu heti ensimmäisenä päivänä. Onko tämä onni ollut mieleinen vai olisitko halunnut toisenlaisen arvan?

Helmut Huber: Oikeastaan on ihan sama missä järjestyksessä minun pitää suorittaa. En edes mieti sitä. Haluan vaan, että koirani tekee 100 prosenttisesti. Tämän se on tehnyt ja olen super tyytyväinen. Keskiviikkona en edes ajatellut voitanko vai en.

DSH-Spezial: Sinulla oli torstaina vapaapäivä. Mitä teit?

Helmut Huber: Katsoin kiinnostavia koiria, kävin Hankin kanssa paljon kävelemässä ja oikeastaan vaan rentouduin.

DSH-Spezial: Eli ei treeniä enää sinä päivänä?

Helmut Huber: Ei.

DSH-Spezial: Perjantaina oli jäljen vuoro. Valitettavasti stadionilla juoruttiin myöhemmin, että jälkesi olisi ollut tallottu kahteen kertaan ja, että tulit tarkoituksella myöhässä  jäljelle, jotta viimeinen jälki olisi sinun. Ennenkuin kerrot oman kantasi asiasta,  haluan vain sanoa, että en usko tällaista puppua. Usein kysyn itseltäni, miksi jotkut ihmiset keksivät tällaisia juttuja, toiset uskovat ne ja juoruavat eteenpäin. Jokainen, joka vähän miettii asiaa, ymmärtää että jäljen tallominen kahteen kertaan niityllä on mahdotonta. Mitä oikeasti tapahtui?

Helmut Huber: Arvottu aloitusaikani oli perjantaina kello 09:12. Sanottiin, että koiranohjaajien piti olla tunti ja viisitoista minuuttia ennen jälkiryhmän alkamista treffipaikalla. Keskiviikkona ja torstaina näin tehtiinkin. Olin jopa puolitoista tuntia aiemmin paikalla huomatakseni, että kolonna oli jo lähtenyt. Vastaava toimihenkilö parkkipaikalla sanoi, että joukkueenjohtajien olisi kuulunut tietää, että perjantaina lähtö oli kaksi tuntia ennen jälkiryhmän alkamista. Soitin Jens-Peter Flüggelle, mutta hän ei tiennyt asiasta mitään. Tarjosin jälkiluotsille bensarahaa, että hän ohjaisi minut vielä jälkipellolle. Hän kieltäytyi ja sanoi, että ei edes tiedä, missä tämän hetken  jäljet ovat.  Minut hylättäisiin. Siinä seisoin siis. Onneksi minulla on  ranskalainen tuttava, joka lähetti vaimonsa hakemaan minut ja pienen seikkailun ja menetettyjen hermojen jälkeen ehdin paikalle sopivasti.

DSH-Spezial: Juu, ei tuollaista kyllä maailman mestaruuksissa pitäisi sattua. Olen usein kuullut ja minulle itsellenikin on tapahtunut, että kolonna on lähtenyt ennen aikojaan. Minun piti omin avuin järjestää itseni jälkipaikalle. No, onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Miten tyytyväinen olit sitten Hankin suoritukseen.

Helmut Huber: Paikalla olleet katsojat sanoivat jälkikäteen, että se oli kuvakirjamaisen kaunista katseltavaa. Mielestäni se oli paras jälki minkä Hank on viimeisenä viitenä vuotena etsinyt. Tuomari veti minulta kaksi kertaa puoli pistettä, koska koirani pitäisi mennä esineellä nopeammin maahan. Tottaki olen tyytyväinen. Tiesin, että 98 pisteen jäljellä olisi mahdollista voittaa MM-titteli.

DSH-Spezial: Sinulla oli sitten taas yksi päivä vapaata, jonka aikana koiranohjaajat tekivät erittäin hyviä suorituksia. Kuinka tämä päivä sujui?

Helmut Huber: Lauantaina autoin US-starttaaja Sigrid Riess-Mundryä. Hänen äitinsä asuu 5 kilometrin päässä kotoani Waldkraiburgissa. Niinpä Sigrid tuli jo 4 viikkoa ennen kisoja äitinsä luokse ja treenasi kanssani. Hänellä oli lauantaina kello 13 suojeluosuus, joten treenasimme läheisellä pellolla kello 10. Hank oli autossa ja parkkerasin auton niin, että Hank huomaisi, että harjoittelemme suojelua. Tämän jälkeen otin Hankin autosta ja tein viimeistelytottistreenit. Tämä oli ollut meille kaikkein vaikeinta Philadelfiassa, koira oli siellä ihan suojelvireessä  tottelevaisuuden aikana. Olen iloinen, että tein nyt juuri tällaisen viimeistelyn. Koska edellisvuotinen olisi tapahtunut meille muuten taas. Hank oli näissä harjoituksissa taas ihan suojeluvireessä.

DSH-Spezial: Lauantain jälkeen oli selvää, että tarvitset 95 pistettä tittelin voittamiseksi. Kuinka nukkuu yönsä ja mitä ajatuksia on päässä, kun tietää tämän?

Helmut Huber: Jäljen jälkeen ajattelin, että kaikki on mahdollista. Tiesin, että Hank on supervireessä ja että voi suorittaa jotain sellaista. Me olimme tehneet huolelliset valmistelut, treenit olivat sujuneet hyvin ja olin vakuuttunut, että pystyn siihen.

DSH-Spezial: Sinun vuorosi oli sunnuntaiaamuna kolmannen parin jälkeen.

Helmut Huber: Koiralleni on edullista, että se saa tehdä töitä aamulla. Sehän on jo melkein 7-vuotias. Vanhemmat koirat ovat vain aamuisin parempia. Näin ollen arpaonneni sopi minulle hyvin. Ja tietysti olin tyytyväinen koiraan ja sen tulokseen.

DSH-Spezial: Oliko tämä näin jälkikäteen paras voitoista?

Helmut Huber: Kyllä. Jännittävin ja kaunein voitto. Koira työskenteli kaikissa osioissa vielä kerran erittäin hyvin, paransi jopa suoritustaan. Se teki super suojelun ja teknisesti kaikki oikein. Omasta mielestäni se kiersi vain 3. ja 5. piilot vähän liian suurella kaarella.  Muuten en nähnyt ainuttakaan virhettä. Mielestäni koira ei voi työskennellä enää paremmin ja sen vuoksi olen onnellinen ja ylpeä.

DSH-Spezial: Vaikein voitto oli kai sitten viime vuonna, vai mitä?

Helmut Huber: Kyllä, koska tein silloin itse suuren virheen, josta syytän itseäni. Tulin ensimmäisenä suojeluryhmän jälkeen tekemään tottelevaisuuden ja olen vihainen itselleni, että jäin siihen odottelemaan koirani kanssa enkä vienyt sitä kauemmas. En uskonut enää voittoon mutta se meni kuitenkin hyvin. Siinä oli paljon onnea pelissä.

DSH-Spezial: Viimeisenä kysyn, mitenkäs nyt jatkuu Hankin kanssa?

Helmut Huber: Hank makailee vain sohvalla. Se saa käydä juoksulenkillä 3 kertaa viikossa tyttäreni ja tämän villakoiran kanssa. Katsoo muuten vain telkkaria kanssani, vaimoni hemmottelee sitä ja tämä sopii Hankille ihan täysillä. Hank saa kauniin loppuelämän luonani.

Helmut Huber kouluttaa parhaillaan Hankin poikaa ja toteaa, että kaikki on mahdollista.