Story of Helmut and Hank

DSH-Spezial: We interviewed you after your first WUSV championship in 2012. My final question then was, are you going to participate with Hank next year? Your answer was: “Yes, I want to defense our title with Hank yet in 2013 and 2014.” You have truly made so. Is one able to plan such thing before hand?

Helmut Huber: Of course not. You can never count on winning. You can hope for it, but you cannot really count on it. But for a chance of winning I have believed in since the dog has been very consistent in his performances. Always! But you cannot predict how far those will take.

DSH-Spezial: The consistency of Hank’s performances has been impressive. It is really noticeable once comparing your results. You  have been Hank’s handler 15 times in German national championships BSP, in WUSV, in Landesgruppe-level and in 7-Länderkampf. You have been a winner 11 times and twice on a second place. Has winning become routine and do you still consider yourself credible?

Helmut Huber: Yes, I think this is crazy, too. I believe Hank’s records cannot be beaten by any dog. None, since I cannot believe this myself either. I did not even think a dog could achieve something like this. But still, it has happened and of course I am happy for it.

DSH-Spezial: Will winning become easier after a few titles, since your dog becomes more predictable?

Helmut Huber: No, it is always a challenge. Dog doesn’t care whether he wins or not. He doesn’t know that. But of course dog learns over the time and gets more experience. For me it has always been exciting, whether I am able to motivate my dog time after time so that he will make the best possible performance. I have always succeeded in it and I am proud that my dog has remained so good.

DSH-Spezial: Can you give an example what you did differently this year compared to the past?

Helmut Huber: For example in tracking I have always used food as a motivation. I used hidden film cans for a while. This year I have rewarded Hank with a ball at an object. I have given him a ball at an object, praised and petted him and let him chew the ball for a while. He must lie down, though. Then I’ve taken the ball off and continued.

DSH-Spezial: As a matter of a fact you had this year the same luck in a draw than last year. In 2014 you had to start with the protection on a very first day. Is this the kind of luck you have hoped for or would’ve you rather have something else.

Helmut Huber: Actually it does not matter in which order the performances are. I don’t even think of it. I just want my dog to do 100% of what he can. And so he has done. I am super happy with him. On Wednesday I did not even think if I’m going to win or not.

DSH-Spezial: You had a day off on Thursday. What did you do?

Helmut Huber: I watched interesting dogs, did a lot of walking with Hank and more or less just relaxed.

DSH-Spezial: So, no training that day?

Helmut Huber: No.

DSH-Spezial: On Friday was tracking day. There was a gossip going on at the stadium that your track was laid twice and that you showed up late on purpose so that you got the last track. Before you give your side of the story I want to tell, that I do not believe in this crap. Everyone, that takes a minute and thinks this over, understands that laying the track down twice is not possible. What happened?

Helmut Huber: My estimated start time was on Friday at 9:21. It was also said that dog handlers must be one hour and fifteen minutes earlier on a meeting place for tracking. This applied also for Wednesday and Thursday. I was there one and a half hour before just to notice that the group has already left. The game official at the meeting place said that team leaders should have known that on Friday the take off for tracking was two hours earlier. I called Jens-Peter Flügge and he knew nothing about this. I offered the track officer gas money for taking me to the field. He declined and said he doesn’t even know where the tracks were that day. I was going to be disqualified. And there I stood. Gladly I have a French friend who sent his wife to pick me up and after a minor adventure and some  lost nerves I finally got there in time.

DSH-Spezial: Yes, that should not be happening on a world championship level. Gladly enough everything went fine. How satisfied you were with Hank’s tracking?

Helmut Huber: People there said afterwards that it was breathtakingly beautiful. I think it was the best track Hank has done for the past five years. The judge took off two times half points, because the dog should lie down faster at an object. I am satisfied. I knew that with 98 points it is still possible to win the World championship title.

DSH-Spezial: Then you had yet another day off during which dog handlers made very good performances. How did this day go for you?

Helmut Huber: On Saturday I helped US participant Sigrid Riess-Mundry. His mother lives 5 kilometers from my home in Waldkraiburg. Sigrid came already 4 weeks before the games to stay with his mother and practiced with me. His protection was on Saturday at 13, so we practiced on a nearby field at 10. Hank was in a car and I parked it so that Hank could see us doing protection. After that I took Hank and made the final practice for obedience. Hank was all over protection mood. Obedience was the most difficult for us in Philadelphia, because the dog was in protection mood during the obedience. I am glad we did this kind of final preparation. Otherwise the history would have repeated itself.

DSH-Spezial: After Saturday it became obvious you needed 95 points to win the title. How could you sleep your night and what was going on in your head when knowing this?

Helmut Huber: After the track I thought everything was possible. I knew Hank was in super mood and that he may just as well achieve something like that. We had done very careful preparations, the practicing had gone well and I was convinced I can do it.

DSH-Spezial: Your turn was on Sunday morning after the third couple.

Helmut Huber: It was for my dog’s benefit that he could work in the morning. After all, he is almost 7 years old. Older dogs just are better in the morning. Therefore the luck in the draw worked for me.

DSH-Spezial: Was this, after all, the best win?

Helmut Huber: Yes, the most exciting and the most beautiful. The dog worked in all parts once more very well, even improved his performance. He made a spectacular protection and technically flawless. I don’t think he could have worked any better, and that is the reason why I am happy and proud.

DSH-Spezial: The hardest victory was then last year, or what?

Helmut Huber: Yes, because I made a big mistake myself and still accuse myself on it. I was on the first couple after the protection group and I am mad about myself for taking the dog there too early and did nothing, like taking the dog away from there. He was in a wrong mood after seeing the protection. I did not believe in our victory, but after all, everything turned out well. There was a lot of luck there.

DSH-Spezial: For the last question, how are things going on with Hank today?

Helmut Huber: Hank is lying on a couch. He goes for running three times in a week with my daughter and her poodle. Other times he is just watching TV with me, my wife spoils him and this all works for Hank brilliantly. Hank will live the rest of his beautiful life with me.

Helmut Huber is preparing Hank’s son for competition career.

Helmutin ja Hankin tarina

DSH-Spezial: Helmut, vielä kerran sydämelliset onnittelut hattutempustasi. Me haastattelimme sinua ensimmäisen WUSV-voitosi jälkeen 2012. Viimeinen kysymykseni oli tuolloin, aiotko kilpailla Hankilla myös seuraavana vuonna? Vastauksesi oli ” Kyllä, haluan puolustaa Hankin kanssa titteliäni vielä vuosina 2013 ja 2014.” Se on sinulta todellakin onnistunut. Voiko sellaista suunnitella etukäteen?

Helmut Huber: Ei tietenkään. Ei voi koskaan laskea sen varaan, että voittaa, mutta mestaruuttaan voi puolustaa. Mutta voittoon olen uskonut, koska koira on tehnyt tasaisia suorituksia. Aina! Mutta ennakolta ei voi nähdä, mihin sijoitukseen se riittää.

DSH-Spezial: Hankin suoritusten tasaisuus on vaikuttavaa. Sen huomaa todella, kun vertailee tuloksianne. Olet ohjannut Hankia 15x valtakunnallisissa kisoissa BSPssä, WUSVssä, Landesgruppe-tasolla ja 7-Länderkampfissa. Olet voittanut 11 kertaa, kaksi kertaa hopealla. Onko voittamisesta tullut teille rutiinia ja oletko mielestäsi vielä uskottava?

Helmut Huber: Kyllä tämä on omasta mielestänikin ihan hullua. Luulen että Hankin ennätystä ei enää koskaan voi kukaan koira parantaa. Ei yksikään, kun en itsekään meinaa uskoa tätä. En ajatellut, että koira ylipäätään voi saavuttaa tällaista. Mutta niin se vaan on ja olen siitä tietysti iloinen.

DSH-Spezial: Tuleeko voittamisesta muutaman tittelin jälkeen helpompaa, koska pystyy arvioimaan koiran paremmin?

Helmut Huber: Ei, se on aina uusi haaste. Koiralle on ihan sama voittaako se vai ei. Eihän se sitä tiedä. Mutta tietenkin koira oppii ajan kanssa ja kerää kokemusta. Minulle on aina ollut jännittävää, pystynkö motivoimaan koiran kerrasta toiseen niin, että se pystyy tekemään parhaan mahdollisen suorituksensa. Tämä on onnistunut minulta aina ja olen ylpeä, että koirani on pysynyt niin hyvänä.

DSH-Spezial: Voitko kertoa esimerkin, mitä teit tänä vuonna erilailla kuin aikasempina vuosina?

Helmut Huber: Esimerkiksi jäljellä olen käyttänyt aina ennen ruokaa motivaationa. Jonkin aikaa piilotin filmipurkkeja. Tänä vuonna olen palkinnut Hankin pallolla esineellä. Olen antanut pallon sille esineellä, kehunut ja silittänyt ja se on saanut nälvää palloa hetken. Sen pitää kuitenkin pysyä maaassa. Sitten olen ottanut pallon pois ja jatkanut.

DSH-Spezial: Itseasiassa sinulla oli sama arpaonni kuin viime vuonna. Myös 2014 sinun piti suorittaa suojelu heti ensimmäisenä päivänä. Onko tämä onni ollut mieleinen vai olisitko halunnut toisenlaisen arvan?

Helmut Huber: Oikeastaan on ihan sama missä järjestyksessä minun pitää suorittaa. En edes mieti sitä. Haluan vaan, että koirani tekee 100 prosenttisesti. Tämän se on tehnyt ja olen super tyytyväinen. Keskiviikkona en edes ajatellut voitanko vai en.

DSH-Spezial: Sinulla oli torstaina vapaapäivä. Mitä teit?

Helmut Huber: Katsoin kiinnostavia koiria, kävin Hankin kanssa paljon kävelemässä ja oikeastaan vaan rentouduin.

DSH-Spezial: Eli ei treeniä enää sinä päivänä?

Helmut Huber: Ei.

DSH-Spezial: Perjantaina oli jäljen vuoro. Valitettavasti stadionilla juoruttiin myöhemmin, että jälkesi olisi ollut tallottu kahteen kertaan ja, että tulit tarkoituksella myöhässä  jäljelle, jotta viimeinen jälki olisi sinun. Ennenkuin kerrot oman kantasi asiasta,  haluan vain sanoa, että en usko tällaista puppua. Usein kysyn itseltäni, miksi jotkut ihmiset keksivät tällaisia juttuja, toiset uskovat ne ja juoruavat eteenpäin. Jokainen, joka vähän miettii asiaa, ymmärtää että jäljen tallominen kahteen kertaan niityllä on mahdotonta. Mitä oikeasti tapahtui?

Helmut Huber: Arvottu aloitusaikani oli perjantaina kello 09:12. Sanottiin, että koiranohjaajien piti olla tunti ja viisitoista minuuttia ennen jälkiryhmän alkamista treffipaikalla. Keskiviikkona ja torstaina näin tehtiinkin. Olin jopa puolitoista tuntia aiemmin paikalla huomatakseni, että kolonna oli jo lähtenyt. Vastaava toimihenkilö parkkipaikalla sanoi, että joukkueenjohtajien olisi kuulunut tietää, että perjantaina lähtö oli kaksi tuntia ennen jälkiryhmän alkamista. Soitin Jens-Peter Flüggelle, mutta hän ei tiennyt asiasta mitään. Tarjosin jälkiluotsille bensarahaa, että hän ohjaisi minut vielä jälkipellolle. Hän kieltäytyi ja sanoi, että ei edes tiedä, missä tämän hetken  jäljet ovat.  Minut hylättäisiin. Siinä seisoin siis. Onneksi minulla on  ranskalainen tuttava, joka lähetti vaimonsa hakemaan minut ja pienen seikkailun ja menetettyjen hermojen jälkeen ehdin paikalle sopivasti.

DSH-Spezial: Juu, ei tuollaista kyllä maailman mestaruuksissa pitäisi sattua. Olen usein kuullut ja minulle itsellenikin on tapahtunut, että kolonna on lähtenyt ennen aikojaan. Minun piti omin avuin järjestää itseni jälkipaikalle. No, onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Miten tyytyväinen olit sitten Hankin suoritukseen.

Helmut Huber: Paikalla olleet katsojat sanoivat jälkikäteen, että se oli kuvakirjamaisen kaunista katseltavaa. Mielestäni se oli paras jälki minkä Hank on viimeisenä viitenä vuotena etsinyt. Tuomari veti minulta kaksi kertaa puoli pistettä, koska koirani pitäisi mennä esineellä nopeammin maahan. Tottaki olen tyytyväinen. Tiesin, että 98 pisteen jäljellä olisi mahdollista voittaa MM-titteli.

DSH-Spezial: Sinulla oli sitten taas yksi päivä vapaata, jonka aikana koiranohjaajat tekivät erittäin hyviä suorituksia. Kuinka tämä päivä sujui?

Helmut Huber: Lauantaina autoin US-starttaaja Sigrid Riess-Mundryä. Hänen äitinsä asuu 5 kilometrin päässä kotoani Waldkraiburgissa. Niinpä Sigrid tuli jo 4 viikkoa ennen kisoja äitinsä luokse ja treenasi kanssani. Hänellä oli lauantaina kello 13 suojeluosuus, joten treenasimme läheisellä pellolla kello 10. Hank oli autossa ja parkkerasin auton niin, että Hank huomaisi, että harjoittelemme suojelua. Tämän jälkeen otin Hankin autosta ja tein viimeistelytottistreenit. Tämä oli ollut meille kaikkein vaikeinta Philadelfiassa, koira oli siellä ihan suojelvireessä  tottelevaisuuden aikana. Olen iloinen, että tein nyt juuri tällaisen viimeistelyn. Koska edellisvuotinen olisi tapahtunut meille muuten taas. Hank oli näissä harjoituksissa taas ihan suojeluvireessä.

DSH-Spezial: Lauantain jälkeen oli selvää, että tarvitset 95 pistettä tittelin voittamiseksi. Kuinka nukkuu yönsä ja mitä ajatuksia on päässä, kun tietää tämän?

Helmut Huber: Jäljen jälkeen ajattelin, että kaikki on mahdollista. Tiesin, että Hank on supervireessä ja että voi suorittaa jotain sellaista. Me olimme tehneet huolelliset valmistelut, treenit olivat sujuneet hyvin ja olin vakuuttunut, että pystyn siihen.

DSH-Spezial: Sinun vuorosi oli sunnuntaiaamuna kolmannen parin jälkeen.

Helmut Huber: Koiralleni on edullista, että se saa tehdä töitä aamulla. Sehän on jo melkein 7-vuotias. Vanhemmat koirat ovat vain aamuisin parempia. Näin ollen arpaonneni sopi minulle hyvin. Ja tietysti olin tyytyväinen koiraan ja sen tulokseen.

DSH-Spezial: Oliko tämä näin jälkikäteen paras voitoista?

Helmut Huber: Kyllä. Jännittävin ja kaunein voitto. Koira työskenteli kaikissa osioissa vielä kerran erittäin hyvin, paransi jopa suoritustaan. Se teki super suojelun ja teknisesti kaikki oikein. Omasta mielestäni se kiersi vain 3. ja 5. piilot vähän liian suurella kaarella.  Muuten en nähnyt ainuttakaan virhettä. Mielestäni koira ei voi työskennellä enää paremmin ja sen vuoksi olen onnellinen ja ylpeä.

DSH-Spezial: Vaikein voitto oli kai sitten viime vuonna, vai mitä?

Helmut Huber: Kyllä, koska tein silloin itse suuren virheen, josta syytän itseäni. Tulin ensimmäisenä suojeluryhmän jälkeen tekemään tottelevaisuuden ja olen vihainen itselleni, että jäin siihen odottelemaan koirani kanssa enkä vienyt sitä kauemmas. En uskonut enää voittoon mutta se meni kuitenkin hyvin. Siinä oli paljon onnea pelissä.

DSH-Spezial: Viimeisenä kysyn, mitenkäs nyt jatkuu Hankin kanssa?

Helmut Huber: Hank makailee vain sohvalla. Se saa käydä juoksulenkillä 3 kertaa viikossa tyttäreni ja tämän villakoiran kanssa. Katsoo muuten vain telkkaria kanssani, vaimoni hemmottelee sitä ja tämä sopii Hankille ihan täysillä. Hank saa kauniin loppuelämän luonani.

Helmut Huber kouluttaa parhaillaan Hankin poikaa ja toteaa, että kaikki on mahdollista. 

Dog’s muscle care

Dog’s physical condition should be taken care of at least as well as its owner takes care of him or herself. To my opinion dog’s muscle care is primarily massage that may be done by oneself or by a professional. Dog’s muscle care is also about daily routine, balance in trainings, regular veterinary appointments and appropriate nutrition, and also, owners so called good dog eye! This means ability to observe dog’s appearance and behavior at home, during the walks and in trainings.
How does its body work, what is it trying to say? For example, a dog may seem normal while at home or during the walks. But once it’s taken to a training field it begins to limp or is imbalanced either of its back, head or shoulders. It may carry the tail one-sided or behave aggressively towards other dogs. Typically the initial symptoms in dog’s body problems appear like mentioned. These minor flaws or one-sided motions are important to notice and be treated at this point to avoid the worst, interruption of the trial season.
Why should a sports dog get a massage? Massage quickens the blood circulation that removes lactic acid and other metabolic waste faster from muscles. Removing metabolic waste and muscle relaxation relieve also the pain. Massage improves dog’s immune system, muscle balance and oxygen uptake.
Massage should consist of basic massage that is done during off-season as well as massage during the training season, massage during trial season and stretching. Training a dog on the top level is such a full-year package and stresses dog’s body so one-sided that one might think professional body maintenance should be a part of every sports dog’s training program.
Basic massage is preventive care before trial season or hard exercise. It is a good help to treat tears, tendon injuries, joint sprains, old injuries and post-surgery rehabilitation.
Massage during off-season: When I say off-season I mean dog’s ability to “charge” its senses, peaceful and safe co-existence with the owner, long and easy-going walks out in the nature and nice unstressed activities.
Massage during training season: One cannot reach the results with only big muscles and supplements. Motion has a big importance. It holds and maintains joint movements. Well moving joints are essential to muscle flexibility!
Then talking about the body treatment during the trial season: A dog just about to go to a trial should not be massaged, because a massage is relaxing and a dog may even become a bit limp right after it. It is also possible that muscles still have residues of lactic acid and metabolic waste after an exercise that slows down the normal recovery time. That is why massage is not recommended immediately after an exercise. The body should recover on its own for a while.  Knowing your dog helps here. Massage during recovery time is light and doesn’t take long.
Stretching: Dogs origin from predators: They are able to dose the level of activity by nature as well as stretch. According to my experience, a dog that is in good condition and has healthy joints, does not need extra man-made stretching.
Annika Tähtinen
annika.tahtinen@arcanum.fi
The author is a trained chiropractor.

Koiran lihashuolto

Koiran fyysistä tilaa tulisi hoitaa, vähintään yhtä hyvin, kuin sen ohaaja hoitaa itseään. Koiran lihashuoltoon kuuluu mielestäni ensisijaisesti hieronta, jonka voi tehdä joko itse tai viedä koira ammattilaiselle.

Koiran lihashuoltoon kuuluu myös hyvä päivärytmi, harjoitusten tasapaino, eläinlääkärillä käynti ja asianmukainen ruokailu, sekä lisäksi, omistajalta vaaditaan niin sanottua hyvää koirasilmää! Tämä tarkoittaa kykyä seurata koiransa olemusta ja oloa, kotona, lenkillä ja harjoitustilanteissa.

Miten sen keho toimii, mitä viestittää? Esimerkiksi koira saattaa kotona ollessaan olla normaalinoloinen, samoin ulkoillessaan, mutta kun se viedään harjoituskentälle se alkaakin ontua tai liikkuu vinosti, joko selästään, päästään tai lavoistaan. Se saattaa kantaa häntää toispuoleisesti tai olla äksy muille koirille. Yleensä viitteet alkavista kropan ongelmista ilmenee ensin näin. Nämä pienet virheliikkeet tai toispuoleisuudet ovat tärkeitä havaita ja hoitaa juuri tässä vaiheessa, jotta vältytään siitä pahimmasta, eli kilpailukauden keskeyttämisestä.

Miksi urheilukoiraa pitäisi hieroa? Hieronta vilkastuttaa verenkiertoa, jolloin maitohapon ja muiden kuona-aineiden poistuminen lihaksista nopeutuu. Kuona-aineiden poistuminen ja lihasten rentoutuminen lievittävät kipua. Hieronta parantaa myös koiran vastustuskykyä, lihastasapainoa ja hapenottokykyä.

Hieronnan tulisi koostua perushieronnasta, jollaista on lepokaudella tapahtuva hieronta, sekä hieronnasta valmennuskaudella, hieronta kilpakaudella ja venyttelystä. Arvokisatasoisen koiran treenaaminen on niin ympärivuotista ja toispuoleisesti koiran kroppaa kuormittavaa, että ammattitaitoisen kehon huollon soisi kuuluvan jokaisen urheilukoiran treeniohjelmaan.

Perushierontaa tehdään ennaltaehkäisevänä hoitona ennen kilpailukautta tai kovaa rasitusta. Se on hyvä apu lihasrevähtymien, jännevammojen, nivelnyrjähdysten ja vanhojen vammojen hoidoissa sekä leikkausten jälkeisessä kuntoutuksessa.

Hieronta lepokaudella: Lepokaudella tarkoitan lähinnä koiran mahdollisuutta ”ladata” aistejaan, rauhallista ja turvallista yhdessäoloa, pitkiä leppoisia kävelylenkkejä luonnossa ja mukavaa stressitöntä puuhastelua.

Hieronta valmennuskaudella: Tuloksiin ei päästä pelkästään lihasmassan ja lisäruokien avulla. Liikkumisella on suuri merkitys, se pitää, ja ylläpitää nivelten liikkuvuutta. Hyvin toimivat nivelet ovat tärkeitä lihasten joustavuudelle!

Sitten kehon hoito kilpailukaudella: Suoritukseen juuri valmistautuvaa koiraa ei kannata hieroa, koska hieronta rauhoittaa ja koira saattaa jopa veltostua, jos harjoittelusta on syystä tai toisesta jäänyt lihaksiin maitohappoa ja muita kuona-aineita, jotka voivat hidastaa lihasten normaalia palautumista. Tämän takia myöskään heti suorituksen jälkeen ei ole hyvä hieroa. Kehon pitää antaa ensin palautua itsekseen. Oman koiran tunteminen on tässä hyväksi. Palauttava hieronta on kevyttä ja lyhytkestoista.

Venyttely: Koirat polveutuvat petoeläimistä. Ne osaavat siksi luonnostaan säännellä sekä omaa liikkumistaan että venytellä. Hyväkuntoinen koira, joka on nivelistään terve, ei kokemukseni mukaan tarvitse ylimääräistä, ihmisen suorittamaa venytystä.

Annika Tähtinen

annika.tahtinen@arcanum.fi

Kirjoittaja on koulutukseltaan dipl. homeopaatti ja ihmisten naprapaatti D.N. Hän on valmistunut 1981, ja harjoittanut sekä kouluttanut eläinfysioterapiaa vuodesta 1994. Hän on kehittänyt eläinfysioterapiassa tarvittavia katsantokantoja ja hoitomenetelmiä erilaisissa lihas-, nivel- ja nikamaongelmissa.